Ritva Siikala (s. 13. marraskuuta 1941 Oulu)
on suomalainen teatteriohjaaja ja kirjailija.
Siikala vietti lapsuutensa Kemissä mutta muutti teini-iässä Helsinkiin, missä valmistui ylioppilaaksi Yhdysvalloissa vietetyn vaihto-oppilaskauden jälkeen. Korkeakouluopintoja Siikala on harjoittanut monipuolisesti. Hän on valmistunut Teatterikoulun korkeakouluosastolta (1966), ja on opiskellut lisäksi Helsingin yliopistossa teatteritiedettä, naistutkimusta ja uskontotiedettä.

Siikala on toiminut pedagogina ja tehnyt ohjaustöitä moniin teattereihin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa, erityisesti klassikkoja, mm. Tsehovin, Ibsenin, Strindbergin, Lorcan, Millerin, O'Neillin ja Canthin näytelmiä. Radioon hän on tehnyt mm. dokumenttiohjelmat Elämäni naiset ja naiskuvat, Väärä väri, väärä sukupuoli, Timbuktun tuolla puolen, Etiopia sydämessä, ja Vietnam mielessäni ja televisioon mm. haastatteluohjelmat Anne Friedistä ja Georg Henrik ja Elisabeth von Wrightistä. Siikala perusti 1988 Teatteri Raivoisat Ruust ja johti sitä 12 vuotta. Raivoisien Ruusujen esityksissä naisnäyttelijät koko Suomesta ja sittemmin myös naapurimaista esittivät länsimaisen kulttuurin klassikkoja näyttelivät kaikki roolit, kuninkaat, kuningattaret, sotilaat, rakastajattaret ja jumalat.
Teatteri Raivoisien Ruusujen Taiteen ja tieteen monikulttuurinen tutkimushanke Kassandra 2000 oli yksi Helsingin kulttuurikaupunkivuoden suurimpia projekteja 1998-2000. Siitä saatujen kokemusten innoittamana Siikala perusti Kassandra ry:n vuonna 2002 ja on johtanut toimintaa siitä lähtien.

Ritva Siikala on palkittu saavutuksistaan mm. Pro Finlandialla, Kulttuurirahaston taidepalkinnolla ja Valtion näyttämötaidepalkinnolla. Hän on Etnisten suhteiden neuvottelukunnan nimeämä Hyvän tahdon lähettiläs ja hän on vastaanottanut Suomen Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus ­tunnustuksen sekä Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin.

Hänen fiktiivinen omaelämänkerrallinen esikoiskirjansa Rauhoitu nyt vihdoinkin (Like) julkaistiin vuonna 2004, minkä lisäksi hän on kirjoittanut esseitä ja artikkeleita eri julkaisuihin

Toiminnanjohtajan tehtäviensä lisäksi hän on Kassandran puitteissa jatkanut teatterityötään. Hänen ohjaamansa Aina jonkun tytär vuonna 2004 herätti suurta huomiota ja keskustelua. Vuosina 2008 ja 2009 esitettiin hänen ohjaamaansa ja yhdessä Bengt Ahlforsin kanssa kirjoittamaansa Zambezi ­näytelmä, joka kertoi suomalaisesta pakolaisperheestä Afrikassa. Esitys sai erinomaisen vastaanoton.

Vuonna 2006 Ritva Siikalalle luovutettiin Villa Karon pronssinen pantteri. Palkinto jaetaan vuosittain yksityishenkilölle, yritykselle tai yhteisölle, joka on edesauttanut kulttuurien välisen ymmärryksen, suvaitsevaisuuden ja yhteistyön vahvistumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuonna 2008 Kassandra ry sai Opetusministeriön Suomi-palkinnon sekä Jenni ja Antti Wihurin säätiön tunnustuspalkinnon.